Eikaittäsä

:D

Hengissä ollaan tästä äärimmäisestä epäaktiivisuudesta huolimatta.

Noh, mistäs tässä aloittaisi. Hiljattain aloiteltiin Wilman ja Vertin (ja vähän Wiivinkin) kanssa uusi harrastus eli mejä, joka on siis lyhenne metsästyskoirien jäljestyskokeesta. Nykyisin laji on tosin avoin kaikille roduille. Ideana on antaa koiran johdattaa verijälkeä (esim. haavoittuneesta hirvestä vuotanutta) pitkin kaadolle (eli kuolleelle riistaeläimelle). Treenimielessä kuitenkin yksinkertaisesti hommataan naudan verta, lisätään se superlonsieneen ja vedetään jälki metsässä ja loppuun tehdään kaato, jossa tavallisimmin käytetään hirvieläimen sorkkaa tai muuta palkkaa. Käytiinpä kurssikin läpi, ja ihan kivalta kuulostaa ja tuntuukin. :) Kokeisiin ei varmasti missään vaiheessa edes yritetä, mutta omaksi iloksi oikein kivaa hommaa. Kurssilla Wilma haahuili jäljellä mihin sattuu, osasyynä ehkä se, että minä olin oppaana kulkemassa perässä. Löysi se kuitenkin lopulta kaadon eli hirvensorkan. Vertti taas pysyi mainiosti jäljellä, vaikkakin tempo oli tooosi hidas. Minä en ajoittain nähnyt merkkejä (jälki oli avomerkattu) mutta onneks Vertti handlasi homman ja löysi kaadon! ;) Eihän nuo mitään jälkikoiria ole, mutta Wiivi kyllä yllätti. Tehtiin kotona sellainen 20 metrin jälki yhdellä loivalla kulmalla, ja Wiivi se vasta jäljellä pysyikin! Käytti mukavasti maavainua, mutta parin metrin päässä kaadosta vaihtoi ilmavainuun. Saa nähdä millanen siitä ajan myötä kehkeytyy, muidenkin kuin tämän asian suhteen. :)

 Tänä vuonna ei olla ilmoittauduttu kuin kahteen näyttelyyn: Ylivieska KV 18.7. Vertin kanssa sekä Raahen ryhmikset 1.8. molempien ''isompien'' kanssa. Wiivi luultavasti menee Siikajoen pentunäyttelyyn 6.9. :) Treenailtu on jo jonkin verran, reipasta ravia nätisti remmissä, seisomista ja hampaiden näyttöä. Wiivi on niin ihanan helppo pentu, oppii todella nopeasti! :D Muita temppuja ovat mm. pusu, molempien tassujen antaminen, maahan, kieri, väliin, seuraa, viereen, etutassut käsivarrelle... Paljon on vielä opetettavaa, mutta eihän meillä tässä mikään kiire ole. :)

Koirakavereitakin on treffattu, porokoira Retua, tolleri Demiä (kääks, missä Demin blogi on? :D) ja rotutovereita eli Suloa & Lumoa ja tietty sisaruksia.

Ikijään Ikuinen Rakkaus ''Sulo'' ja Wilma

Velipoika Werneri ja Wiivi

Werneri ja Wiivi

Wiivi the norppa

Vas. Hauska Erilainen ''Lumo'', meijän Wiipeli, Grand Matador Sebastian ''Sepsu'' ja Ikijään Ikuinen Rakkaus ''Sulo''.

Lumo ja Wiivi

Vertin nivelrikko ei ole vielä näyttänyt vaivaavan ollenkaan, onneksi! ♥ Vertti syö nyt ruoan lisänä Nutrolin Nivel monitehoa, johon siis sisältyy kalaöljy ja tabletit, jotka menevätkin hyvin alas. Pitää kattoa, mikä nivelvalmiste loppujen lopuksi olis hyvä ja riittoisa. Ruoka pitäis kans vaihtaa, mutta en vielä ole varma, mikä olisi hyvä. Jos tätä blogitekstiä lukee joku, jolla on myös nivelrikkoinen koira, olisi kiva, jos kirjoittaisit kommentteihin, mitä oma koirasi syö. :) Kuivaruoka olis hakusessa.

Wilmalla on menossa juoksut tokalla viikolla, ja onkin ollut alusta asti Wiola-tyttären luona neljän kilometrin päässä. Vertin tuskaa helpottaa Wiivi the ilopilleri. ;) Silti Vertti ulvoo etenkin iltaisin häkin suurella kivellä. Raukka! :D Onneksi juoksut ei oo ikuisuuden mittaisia, ja Vertti saa tärkeän kaverinsa lopulta takaisin.

 

Loppuun vielä kuvat Wiolasta ja Wiivistä: